mikaelbook

Millainen mies on Julian Assange?

Eilen lauantaina  14.1. Julian Assangea lyötiin YLE:n Ajankohtainen Ykkönen-ohjelman haaastattelussa  noin 7 minuuttia kuin vierasta sikaa. Onko ohjelman tuottaja Anne Achté ja/tai YLE:n freelancer-toimittaja Nora Kajantie kenties ihastunut kyseiseen haastattelukohteeseen, The Guardian-lehden tutkivan journalismin osaston päällikköön, David Leighiin? Ainakin se, että rakkaus ja viha voivat joskus täysin sokaista ihmisen, tuli ohjelmaa kuunnellessa mieleen.

Harvoin on näet Suomen Yleisradiosta kuultu jotain niin mustavalkoista kuin David Leighin näkemykset Julian Assangesta!  Leigh puhui kuin raivoa täynnä oleva avioero-osapuoli entisestä puolisostaan. Ellei tämä ollut hyökkäys ad hominem, mikä sitten on sellainen?

Valtamedialla  -- vallitsevan vallan medialla -- ja sitä edustavalla David Leighillä on vahva yliote hallitusten vainoamaan uuden ajan ja uuden ajattelutavan airueeseen, Julian Assangeen.  Tässä piilee eettinen ongelma, joka ei poistu sillä että David Leigh sattuu olemaan tutkiva laatujournalisti tai että The Guardian sijoittuu valtavirrassa poliiittisesti vasemmalle puolelle.

Leigh syyttää kenties oikeutetusti Assangea median halveksimisesta, mutta paljastaa samalla itse halveksivansa yhtä syvästi Assangea ja WikiLeaksiä. Mistä tämä johtuu? Leighin oma selitys, että se johtuu "hakkerin ajatusmaailman  ja perinteisen median toimintatapojen kolahtamisesta vastakkain" ei riitä, ei läheskään.  Assange on Leighin mielestä itserakas, vastuuton paskiainen, joka ei tajua saatikka noudata median hienoa ja kunniakasta tapaa!

Eiköhän David Leighin antipatia Julian Assangea kohtaan johdu osaksi kilpailutilanteesta ja kateudesta? Useimmat journalistit, myös laadukkaimmat ja kunnianhimoisimmat heistä, kuten tämä David Leigh,  ovat alusta asti pelänneet internetiä -- siis juuri sitä maailmaa  ja sitä uuttaa mediaa mistä Assange on peräisin -- ja suhtautuneet siihen enemmän tai vähemmän vihamielisesti.  Se johtuu siitä, että Internet murentaa varhaisemman median johtajien valtaa ja saavutettuja etuja.

Erityisen paljastava oli David Leighin lausunto haastattelun lopussa missä hän korostaa, "ettei Bradley Manningia saa unohtaa". Kuka tässä nyt haluaisikaan unohtaa Manningia paitsi ehkä juuri valtamedia? Bradley Manning todennäköisesti teki sankarillisen teon paljastaessaan imperialistisen sodan julmat ja likaiset kasvot Irakissa, mutta tietojen julkistamiseen ja levittämiseen tarvittiin tietenkin myös WikiLeaks ja Julian Assange.  On liiankin ilmeistä, että kun David Leigh väittää Assangen vain "käyttäneen tietoja hyväkseen oman brändinsä  edistämiseksi", hän sallii vihansa ja kateutensa ohjata omaa logiikkaansa ja järkeään.

Millainen mies on Julian Assange? Niin, pitäisikö myös hänelle itselleen antaa puheenvuoro?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Luultavasti kohtuudella pitäisi, jos kerta toinen osapuoli medioi hänestä: "...noin 7 minuuttia kuin vierasta sikaa..."

Suomen ns. Yleisradion annit olisi alkuun määriteltävä erikseen. Tulisiko "Ylen anti" kirjoittaa yhteen "ylenantina" vai arvioida pelkkänä "antina?" Sehän oli pitkään "valtion palvelu," joka palveli nimenomaan valtiota, ei oikein kuulijoitaan, vielä vähemmän näkijöitään.

Oma ensi kokemukseni Ylestä tuli Kekkosen valtiovierailun aikana. Seisoin Ylen hyvänä pidetyn selostajan vieressä ja kuuntelin, miten juna saapui, pysähtyi punaisen maton viereen, jolle presidentti astui, jne. Pulmani oli, etten nähnyt mitään junaa, vain tyhjän laiturin odottajineen. Ja kun juna saapui, se ei osunut mattoon, ja Ylen mukaan seurue kiiteli jo autoissaan muualla. Mutta tämä oli vain kuten "Länsirintamalta Ei Mitään Uutta." Ja itärintama oli ihan pimeä.

Seuraava kokemus oli hotellin Marskin Pressiklubissa, jota itse epäilin kunnnelluksi, kun jutuista oli pitkä kokemus. Se ei pysäyttänyt kuulemasta ehdotusta jutuksi Ylen korruptiosta. Kuuntelun vahvisti sitten firman ns. pääjohtaja, Demari, joka ilmestyi paikalle uhkaavasti tuijotellen.

Eli onko Ylen anti yhä Supo- ja puoluetoimistojohtoista "ylenantia," josta esimerkkejä olisi enemmänkin. Vai yrittävätkö he jotakin muuta? Siitäkin voisi olla kyse, yrityksestä siis. Tämä aspekti on tärkeä.

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja